Varfariinihoidon tasapainolla iso vaikutus tukosvaaraan

Varfariinihoidon hyvä hoitotasapaino parantaa huomattavasti eteisvärinäpotilaan ennustetta.

Laaja suomalainen FinWAF-tutkimus selvitti, miten eteisvärinäpotilaiden varfariinihoito onnistuu. Tutkimuksessa yhdistettiin tietoja useista eri rekistereistä, ja näin saatiin kattava kuva lähes 55 000 eteisvärinäpotilaan tilanteesta.

Sosiaaliturvatunnusten avulla haettiin tiedot potilaiden laboratoriotuloksista, lääkehoidosta, sairaalajaksoista ja kuolinsyystä. Tutkijat saivat hyvän kokonaiskuvan suomalaisen flimmeripotilaan hoidosta.

Tutkimus osoitti, että sydän- ja verisuoniperäinen kuolleisuus oli puolet pienempi ja sydäninfarktiriski kolmanneksen pienempi siinä ryhmässä, missä varfariinihoidon tasapainoa kuvaava TTR-arvo oli yli 80 prosenttia, verrattuna potilaisiin, joiden TTR oli 70 prosenttia.

Käypä hoito -suosituksessa varfariinihoito on katsottu tehokkaaksi ja turvalliseksi, kun TTR on vähintään 70 prosenttia. TTR – Time in Terapeutic Range – ilmaisee, kuinka suuren osan ajasta potilas on hoitotavoitteessa, jolloin veren hyytyvyyttä kuvastavat INR-arvot ovat lukemissa 2–3.

– Tutkimus osoitti, että varfariinihoidon pitää toteutua todella hyvin, jottei potilas altistu tukosvaaralle, toteaa professori Pekka Raatikainen, yksi FinWAF-tutkimuksen päätutkijoista. Hän on rytmikardiologian ylilääkäri HYKS Sydän- ja keuhkokeskuksessa.

– Jo kahden kuukauden säännöllisellä seurannalla saadaan selville potilaat, jotka saavat hyödyn varfariinihoidosta. Jos hoitotasapaino ei ole kunnossa, sitä pitää korjata tai vaihtaa lääke uusiin, suoriin antikoagulantteihin, sanoo kardiologian erikoislääkäri Mika Lehto, toinen päätutkija HYKS Sydän- ja keuhkokeskuksesta.

Kolmas päätutkija oli professori, ylilääkäri Riitta Lassila HUS Hyytymishäiriöyksiköstä.

Irma Heiskanen-Haarala

FinWAF-tutkimuksen tuloksia esiteltiin Suomen Kardiologisen Seuran syyskokouksessa 5. lokakuuta. Tutkimuksen rahoittivat biolääkeyritys Bristol-Myers Squibb ja lääkeyritys Pfizer.