​Sydämen vajaatoiminta tunnetaan huonosti

Perjantaina 8.5.2015 vietetään kansainvälistä sydämen vajaatoimintapäivää. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta sydämen vajaatoiminnan tunnistamisen tärkeydestä, varhaisen diagnoosin merkityksestä ja parhaan mahdollisen hoidon saatavuudesta. Potilaat on tärkeää saada hoidon piiriin, sillä asianmukaisella hoidolla voidaan oireiden vähentämisen lisäksi myös usein parantaa ennustetta.

Tätä tarkoitusta varten Helsingin Sydänpiiri teetti jäsenistöllään kyselyn. Tuloksista käy ilmi, että sydämen vajaatoiminnan vakavuutta ei tunneta riittävästi. Yli 40 prosenttia vastaajista oletti, että sydämen vajaatoiminta voidaan parantaa. Kyseessä on kuitenkin vakava, etenevä sairaus, jonka ennuste on jopa huonompi kuin monissa syöpätaudeissa.

Tieto ja toiminta eivät kohtaa

Monet sydämen vajaatoimintaa sairastavat potilaat eivät hakeudu hoitoon, vaikka he kyselyn mukaan tunnistivatkin sairauteen liittyviä oireita ja omahoitoon liittyviä faktoja melko hyvin. Taudin pahenemisen oireista vastaajat tunnistivat hyvin yöllisen hengenahdistuksen (75,4 %) ja jalkojen turvotuksen (76,1 %).

Siihen tärkeimpään eli nopeaan painonnousuun ei kuitenkaan kiinnitetä riittävästi huomiota. Vain 29 % vastaajista tunnisti sen sydämen vajaatoiminnan pahenemisen merkiksi. Sydänliiton omahoito-ohjeissa todetaan, että nopea ja selittämätön painonnousu, 2–3 kiloa parissa päivässä tai 4–5 kiloa viikossa, viittaa nesteen kertymiseen elimistöön, mikä on selvä hälytysmerkki oireiden pahenemisesta. Tuolloin tarvitaan usein sairaalahoitoa.

Kysyttäessä painon omaehtoista seurantaa noin 17 prosenttia sydämen vajaatoimintaa sairastavista kertoi punnitsevansa itsensä joka päivä. Vain neljännes ottaisi lääkäriin tai hoitajaan yhteyttä, mikäli paino nousisi viikossa kaksi kiloa. Ehkä hieman yllättäen miehet olivat päivittäisessä punnitsemisessa ahkerampia.

Sairaalahoito olisi jopa ehkäistävissä hyvällä seurannalla, mutta kyselyyn vastanneista lähes puolet käy seurannassa vain kerran vuodessa, neljännes puolivuosittain. Omahoito-ohjeiden noudattaminen ja oireiden muutosten havaitseminen onkin ensiarvoisen tärkeää.

Vajaatoiminta ei ole syy, vaan seuraus

Sydämen vajaatoiminnan yleisyys kasvaa jyrkästi iän myötä. Yli 75-vuotiaista sitä sairastaa jo joka kymmenes. Sen taustalla on aina yksi tai useampi muu sydänsairaus, yleisimmin sepelvaltimotauti, sydäninfarkti, kohonnut verenpaine tai läppäviat. Kyselyn vastanneista lähes puolet (41,3 %) oletti, että kyseessä on itsenäinen sairaus.

Sydämen vajaatoiminnan taustalla oleva syy pyritään hoitamaan aina mahdollisimman tehokkaasti. Sydämen vajaatoiminnan itsehoitoon kuuluu mm. suorituskyvyn parantaminen liikunnan avulla sekä suolan käytön rajoittaminen turvotuksen vähentämiseksi.

Tulokset eivät yllättäneet

Terveydenedistäjä, sairaanhoitaja Päivi Ronkainen Helsingin Sydänpiiristä ja Suomen Kardiologisen Seuran sydämen vajaatoimintajaoksen puheenjohtaja, kardiologian erikoislääkäri Johan Lassus eivät yllättyneet kyselyn tuloksista.

Ronkainen katsoo asiaa potilasjärjestön näkökulmasta ja on pahoillaan, että omahoidon tuntemus on edelleen heikkoa. Lassus puolestaan peräänkuuluttaa sitä, että oireiden pahentuessa vajaatoimintapotilaalla pitäisi olla terveydenhuollon henkilö tai yksikkö, mihin voi matalalla kynnyksellä ottaa yhteyttä. Hänen mukaansa taustalla vaikuttavien sydänsairauksien, kuten sepelvaltimo- tai verenpainetaudin, hyvään hoitoon jo ennen vajaatoiminnan kehittymistä olisi panostettava. Hän toivookin, että tieto vajaatoiminnan huonosta ennusteesta lisäisi myös motivaatiota ennaltaehkäisevään hoitoon.

Huhtikuun alussa toteutettuun Sydämen vajaatoimintaa koskevaan kyselyyn vastasi yhteensä 414 Helsingin Sydänpiirin jäsentä. Naisia vastaajista oli 54,3 % ja miehiä 45,7 %. Vastaajista 22 % (n=95) sairastaa sydämen vajaatoimintaa. Novartis Finland Oy on tukenut kyselyn toteuttamista.

Kuva Suomen Sydänliitto/Jarno Hämäläinen