Suomalaishelmasynti estää oppimisen

”Ei ei ei. Tämä on aivan liian vaikeaa minulle”, huokaillaan monessa organisaatiossa otettaessa käyttöön uusia toimintatapoja, välineitä tai ohjelmia. Tuomio monimutkaisuudesta ja vaikeudesta annetaan usein ennen koko välineeseen tai ohjelmaan tutustumista, pelkällä ensivilkaisulla.

Suomalaiset ovat mestareita vähättelemään ja usein epäilemään sekä omia että toisten kykyjä. Häpeämme, kadehdimme ja tuomitsemme aivan turhaan.  Moni meistä oppisi uusia asioita vähintäänkin kohtuullisesti, mutta omat asenteemme estävät oppimisen.

Tutkimusten mukaan niin kutsuttu minäpystyvyys näyttelee avainroolia oppimisessa. Esim. PISA-tutkimustulokset osoittavat, että suomalaiskoululaisten motivaatio oppimiseen on laskussa. Kyse ei ole älykkyyden vaan oikean asenteen puutteesta.  Alisuoriutujat vähättelevät kykyjään ja ennakoivat epäonnistuvansa. Epäonnistuminen koetaan lahjakkuuden puutteena, ei osana oppimisprosessia.

Hyvän minäpystyvyyden omaava uskaltaa ottaa haasteet vastaan. Vaikeassakin tilanteessa hän pyrkii itseohjautuvasti kohti tavoitteita ja oppii epäonnistumisistakin. On näyttöä, että jo aivan pienet lapset oppivat uusia asioita vaivattomasti, jos heillä ei ole taakkanaan epäuskoa omiin kykyihinsä. Oppimisen estävä epäusko kasvaa ja vahvistuu koko eliniän, mikäli sitä ei päättäväisesti kitketä. Joillekin onnekkaille epäusoa ei edes kehity, ja nämä omaan kyvykkyyteensä avoimesti ja myönteisesti suhtautuvat ihmiset oppivat uutta koko elinikänsä ajan.

Sanotaan, että osaaminen on kilpailuetu. Jotta suomalaiset yritykset voivat menestyä nopeasti kehittyvän digitalisaation aikakaudella, on niiden henkilöstön jokaisen jäsenen otettava vastuu omasta minäpystyvyydestään. Nopeassa kehityksessä kilpailuetua ja lisäarvoa ei synny ilman osaavia yksilöitä. He menestyvät, keillä on oikea asenne kehittymiseen ja kasvuun. Tarvitaan siis parempaa suomalaista sisua.

Miksi me suomalaiset epäilemme omia oppimiskykyjämme? Sanontammekin värittävät omaa uskoamme; ”Ei vanha koira opi uusia temppuja”. Monet syyttävät tästä kasvatustaan tai suomalaista koulujärjestelmää. Niin tai näin, aikuisiällä kyse on omasta asenteestamme. Nitistäkäämme kielteiset ensireaktiomme uuteen ja suhtautukaamme avoimesti itseemme uuden oppijana. Uuden oppiminen avaa paljon uusia ovia. On paljon löydettävää, myös itsestämme.

Päivi Hietanen