Lopettamisen aloittaminen on vaikeaa

Petri Niemi, valmennuskonsultti

Aloitetaanpa löyhästi aiheeseen liittyvällä tarinalla. Olin pari päivää sitten 2,5-vuotiaan poikani Osmon kanssa pulkkamäessä. Kun oli aika kavuta takaisin mäen päälle ensimmäisen laskun jälkeen, kuului komento "Osmo vetää pulkkaa, isi kävelee pulkan perässä". Jo armeija-aikana opetettiin, että mikäli annetaan joku komento tai ohjeistus, pitää sen toteutumista myös valvoa säännöllisesti. Ilmeisesti tämä toimintamalli on jollain tavalla sisäänrakennettu myös ihmislapseen, sillä jo kolmen askeleen päästä oli ensimmäinen tarkistuspiste.

En tiedä miten tarkkoja muiden mukulat komentojensa suhteen ovat, mutta meillä toleranssi poikkeamalle (delta alfa) pulkan pituusakselin kuvitteelliselta jatkeelta on tasan 15 astetta (25 piirua). Vastaavasti isin etäisyys pulkan perälaudasta ei saa olla vähemmän kuin 0,5 metriä, eikä enempää kuin 1,5 metriä minään mittausjakson hetkenä. Ohjeiden noudattaminen on hieman vaikeaa, koska missään vaiheessa näitä raja-arvoja ei ole isille erikseen kerrottu – oikeat piirut ja metrit ovat löytyneet puhtaasti yrityksen ja erehdyksen kautta tämän talven aikana.

Mikäli jokin näistä implisiittisistä parametreistä ei toteudu, komento toistetaan kirkkaalla ja hieman kuuluvammalla äänellä: "Osmo vetää pulkkaa, isi kävelee pulkan PERÄSSÄ".  Tästä eteenpäin tarkistuspisteitä on noin viiden askeleen välein, ja mikäli korjattavaa isin toiminnassa edelleen ilmenee, komennon toiston äänenpainetaso kasvaa noin 2 desibeliä joka kerta. Mäen päälle kapuaminen joko onnistuu lopulta hienosti tai päättyy puolessa rinteessä itku-potku-raivariin, koska isi ei kyennyt noudattamaan Osmon mielestä selkeitä ohjeita.

Osmon johtamismalli ei välttämättä ole kovinkaan kaukana työelämän käytännöistä. Meillä Tieturilla painotetaan kovasti "stop starting, start finishing" -toimintamallia, eli aloitetut projektit pitäisi myös saattaa jonkinlaiseen järkevään päätökseen ja matkan varrella tarkistellaan, että suunta on oikea. Onko kenties tuttu asia omasta työelämästäsi? Toivon totisesti, että komentojen antajat työpaikallasi eivät sentään sorru itku-potku-raivareihin jos asiat eivät sujukaan niin kuin halutaan. Ja erityisesti toivon, että ohjeet ovat selkeät, jotta osataan tehdä varmasti oikeita asioita. Tarkistuspisteitä ei ehkä tarvita muutaman askeleen välein (eikä kukaan sellaista varmasti jaksaisikaan), mutta säännöllisesti kuitenkin.

Omasta puolestani voin sanoa, että lopettamisen aloittaminen on joskus vaikeaa. Tälläkin hetkellä yritän kovasti opiskella erästä Microsoftin sertifiointikoetta varten (70-482: Advanced Windows Store App Development Using HTML5 and JavaScript), joka on viimeinen koe kolmen kokeen sarjassa. Ensimmäinen kokeista oli helppo, koska osasin tarvittavat web-teknologiat jo entuudestaan. Toinen koe olikin huomattavasti vaikeampi, koska sitä varten piti opetella melko paljon täysin uusia asioita.

Kolmatta osaa varten olen varannut reilusti opiskeluaikaa, sillä ylpeys ei oikein anna periksi kokeilla koetta montaa kertaa. Mutta mistäs minä nyt varmasti tiedän, koska olen opetellut ja kokeillut asioita tarpeeksi? Joskus ei kai auta muuta kuin kokeilla – Tieturin toimintakulttuurissa epäonnistuminenkin on onneksi sallittua!