Ihosyövät lisääntyvät edelleen

Yhdeksän kymmenestä melanoomasta on ehkäistävissä ihon suojaamisella sekä auringonvalon aiheuttamalta palamiselta että pitkään jatkuvalta säännölliseltä altistumiselta. Näillä keinoilla ehkäistään myös muita ihosyöpiä. Tummasolusyöpä (melanooma) Vuonna 2009 Syöpärekisteriin ilmoitettiin yhteensä 1162 uutta melanoomaa, joista 533 oli naisilla ja 629 miehillä. Melanooma todetaan yleensä yli 40-vuotiailta ja potilaiden keski-ikä on noin 60 vuotta. Tyyppipaikat ovat miehillä vartalo ja yläraajat, naisilla vartalo ja alaraajat. Tärkein syy on liiallisen UV-säteilyn (auringonvalo) aiheuttama ihon toistuva palaminen etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta myös myöhemmin. Tälle altistukselle ovat erityisen herkkiä vaaleaihoiset, pisamaiset, sinisilmäiset, herkästi palavat ja huonosti ruskettuvat ihmiset. Runsasluomisuus (yli 100 pigmenttiluomea) lisää myös riskiä, ja osa melanoomista syntyykin luomeen. Vuonna 2009 melanoomaan kuoli 180 ihmistä. Kaikista potilaista viiden vuoden päästä on elossa noin 85%. Kuolleisuuden oletetaan edelleen vähenevän tulevina vuosina. Todettu melanooma on merkki ihon säteilyvauriosta ja uuden melanooman vaara onkin viisinkertainen terveeseen väestöön verrattuna. Tyvisolusyöpä (basaliooma, carcinoma basocellulare) Yksittäisiä tyvisolusyöpäkasvaimia todetaan peräti 12 000–14 000 tapausta vuosittain. Näistä kuitenkin suuri osa on aiemmin tyvisolusyöpään sairastuneiden henkilöiden iholle ilmaantuvia uusia kasvaimia. Potilaita, joilla todettiin ensimmäistä kertaa tyvisolusyöpä, oli vuonna 2009 yhteensä 7534. Näistä 4001 oli naisia ja 3533 miehiä. Syöpärekisterin arvion mukaan vain noin puolet hoidetuista tyvisolusyövistä ilmoitetaan rekisteriin. Väestön vanheneminen lisää tyvisolusyöpien määrää voimakkaasti tulevaisuudessa, koska siihen sairastutaan yleensä varsin iäkkäänä. Yli puolet uusista tapauksista todetaan 70 vuotta täyttäneillä henkilöillä. Tavallisimmat esiintymispaikat ovat kasvot, ylävartalo ja yläraajat, eli ne alueet jotka oat eniten alttiina auringonvalolle. Tärkein riskitekijä on UV-säteilyn elinaikana kertynyt annos. Myös ihon palamisella on merkitystä, mutta ei yhtä paljon kuin melanoomassa. Valtaosa tyvisolusyövistä on, ainakin periaatteessa, ehkäistävissä suojautumalla auringon ultraviolettisäteilyltä.Tyvisolusyöpä ei juuri koskaan lähetä etäpesäkkeitä, joten sen ennuste on erinomainen. Uusiutumisriski on 1,5-kertainen diagnoosia seuraavan viiden vuoden aikana. Okasolusyöpä (carcinoma spinocellulare, squamous cell carcinoma) Okasolusyöpiä todettiin 1383 vuonna 2009. Näistä 670 oli naisilla ja 713 miehillä. Uusien tapausten määrä lisääntyi edellisestä vuodesta. Ennusteiden mukaan uusien tapausten lukumäärä olisi vuonna 2020 yhteensä yli 1700. Sairastumisikä on yleensä yli 50 vuotta ja sairastumisen keski-ikä 75 vuotta. Okasolusyöpää esiintyy eniten kasvoilla (60%), mutta kuten tyvisolysyöpää, myös muilla alueilla, jotka ovat usein alttiina auringonvalolle. Kasvoilla korvanlehden reuna ja huulten iho ovat okasolusyövän tyyppipaikkoja. Okasolusyövän tärkein riskitekijä on UV-säteilyn elinaikana kertynyt annos, mutta myös röntgensäteily, krooninen ärsytys ihovaurioihin (arvet, haavaumat), immunosuppressiivinen lääkitys (esimerkiksi elinsiirtopotilaat), työperäiset altisteet (arsenikki, terva, hiili, mineraaliöljyt) ja tietyt perinnölliset sairaudet (xeroderma pigmentosum, albinismi) lisäävät sairastumisriskiä. Joissakin tutkimuksissa tupakointi näyttää olevan itsenäinen vaaratekijä. Osasolusyöpä todetaan yleensä paikallisena jolloin sen ennuste on hyvä. Jos syövän hoito viivästyy, se voi levitä imusolmukkeisiin ja joskus keuhkoihin. Ennuste on 90–95 % ja miehet pärjäävät hieman paremmin. Noin 10% saa uuden kasvaimen myöhemmin.

Lisätietoja:Ylilääkäri Katja Aktan-Collan, puh. 09 135 33 237, gsm 050 592 4829Tiedottaja Maarit Rautio, puh. 09 135 33 264, gsm 040 5491003